Saimme naapurin Pekan kanssa ilmattua kytkimen vihdoinkin. Kävin ostamassa Motonetistä ilmaustyökalun, joka koostuu letkunpätkästä ja sen päähän tulevasta takaiskuventtiilistä.
Keskiviikkona aloimme tutkimaan etujarruja. Kuskinpuoleiset männät saimme herkisteltyä vuoronperään pumppaamalla jarrua ja vääntämällä männät takaisin sisään useita kertoja peräjälkeen. Matkustajanpuoleisen etujarrun mäntien totesimme olevan täysin jumissa. Myös jarrupalat olivat jumissa.
Olen aiemminkin kertonut, että tässä meidän talossa asuu uskomattoman avuliasta ja ystävällistä väkeä. Tässä vaiheessa määritelmää voi laajentaa, sillä paikalle tuli korttelin päässä asuva Ari (TFI-92) ja hän kävi hakemassa kotoaan jarrupalojen irroittamiseen tarkoitetun työkalun. Tällä aikaa olimme tosin Pekan kanssa saaneet jo palat irti ja olimme herkistelleet mäntiäkin jo niin paljon, että toinen mäntä pääsi vähän turhan pitkälle ulos. Sitä sitten alettiin kampeamaan takaisin sisään, mutta eihän se uponnut, koska se ei ollut suorassa linjassa. Emme irroittaneet satulaa kokonaan autosta, koska tarkoitus oli vain herkistellä mäntiä.
Työkaluina oli esimerkiksi noin 1,5 metriä pitkä sorkka-/purkurauta, jonka toista päätä ohensin rälläkällä, taloyhtiön kirves ja lukuisia muita vääntämiseen ja suostutteluun sopivia työkaluja. Niinhän siinä sitten kävi, että toisen männän suojakumi hajosi, joten mäntä piti irroittaa. Onneksi mulla sattui olemaan jarrusatulan korjaussarja, johon kuuluu sylinterin tiiviste, suojakumi ja kiinnitysrengas. Pekka ja Ari vaihtoivat irronneeseen mäntään liittyvät hilut ja laittoivat kaiken takaisin nippuun, enkä itse päässyt tekemään mitään. Vähän oli mälsää, mutta pakkohan se on huomioida muitakin harrastajia. Arin auto on niin hyväkuntoinen, ettei siihen pääse tekemään tällaista, eikä juuri muutakaan remonttia, ja Pekka on täysin autoton.

Tekstiä täsmennetty 22.8.2010