Matka Kolilta Kärkölään sujui hyvin, mutta hitaasti.
Volkkari näyttää tosi pieneltä ison kärryn päällä.
Ensimmäisen sadan kilometrin matkaan kului vähän yli 2 tuntia. Tosin kymmenen minuuttia extraa kului jutellessa Outokummussa, kun olin tankkaamassa vetoautoa. Eräs mies tuli kertomaan, että oli 1970-luvun alussa ajanut 411:n henkilöautomallilla ajokortin. Autokoulun auto oli kuulemma menossa vaihtoon ja opettaja oli antanut luvan luukuttaa oikein huolella. Ja tämä oli antanut mennä. Kehui autoa todella hyväkulkuiseksi.
Ja matka jatkui...
Tein alunperin liian etupainoisen kuorman, jolloin itäsuomalaiset tiet röykytyksineen tuntuivat lohduttomilta. Pysähtyessäni Varkaudessa, irroitin auton sidonnat ja siirsin autoa kymmenisen senttiä kohti kärryn takaosaa ja kiristin auton siihen.
Varkauden pysähdys venähti vielä parikymmentä minuuttia, kun parkkipaikalla oli paljon kiinnostuneita ihmisiä, jotka tulivat kyselemään ja jutustelemaan. Ensimmäinen tuli katselemaan jo, kun olin vasta vekslaamassa yhdistelmää parkkiin. Hän oli kuulemma ajanut perässäni ja halusi tulla katsomaan tarkemmin. Hän tutki pohjankin ja oli todella hämmästynyt auton hyvästä kunnosta. Kaveri tuntui ymmärtävän Volkkareista yllättävän paljon, vaikkei itsellään sellaista (enää ja vielä) olekaan.
Kävin ostamassa takeaway-lounaan ja kun palasin autolle, niin taas pääsin rupattelemaan jonkun kanssa ennen matkan jatkumista...
Kuorman painopisteen muutos oli erinomainen. Kuormasta tuli paljon tasapainoisempi ja tien kuntokin parantui, joten loppumatkalla kuorma ei oikeastaan edes tuntunut vahvan Saabin perässä.
Käväisin Lahdessa toimistolla esittelemässä löytöä Raisalle, joka kiltisti oli töissä meikäläisen huidellessa missä sattuu...
Lopulta pääsin Motonetin kautta Kärkölään saakka.
Pääsin himaan sisälle ja minuuttia myöhemmin soi ovikello. Naapurin Pekka tuli kyselemään autosta ja halusi heti päästä tutkimaan sitä. Vaihdoin vain vaatteet ja aloimme sitten samantien tutkimaan löytöäni.
Autossa oli 6 vanhaa ampiaispesää ja ilmeisesti monien niiden entisiä asukkaita raatoina. Siis satoja ampiaisia, mutta onneksi hengettöminä. Moottoritilassa kaasarin/ilmanputsarin takana oli lisäksi vanha linnunpesä.
Heittelin pesän ulos autosta, koska se muodostaisi melkoisen tulipalovaaran.
Auton moottoriöljyt olivat todella kirkkaat. Olisikohan öljyt vaihdettu ennen seisomaan jättämistä? Sopisi kuvioon, sillä kaikilta muilta osin auton säilytys oli tehty kuin suoraan oppikirjasta.
Pekka oli sitä mieltä, että kokeillaan onko kone jumissa. Ehkä itseänikin vähän kiinnosti
. Moottoria oli kuulemma pyöritelty vuoden 1994 jälkeen muutaman kerran. Viimeisin kerta lienee vuoden 2000 tietämillä.
Eihän mulla ollut sopivaa akkua, joka mahtuisi kuskin penkin alle ja tarjolla ollut Saab 9000:n akku oli vääränapainen. Akkukaapeleilla saatiin akku kuitenkin kytkettyä ja päästiin kokeilemaan. Kone lähti pyörimään nätisti, mutta ei tietysti käynnistynyt. Bensakin olisi vuodelta 1994 jos sitä tankissa edes on.
Ilmanputsarit irti ja bensaa suoraan kaasareihin. Ei lähtenyt käyntiin. Kipinää ei tule tulpille, mutta katkojankärjille tulee. Mulla ei ollut varaosia kotona tai en löytänyt niitä, joten tähän jäätiin eilen klo 21.30.
Tällä viikolla en ehdi tekemään autolle enempää, sillä lähden palauttamaan trailerin ja auton.
