Kävimme Nelkulla hakemassa sen Porista lauantaina. Kello oli jo melkein 23, kun olimme takaisin kotona.
Tässä ensimmäinen kuva kotipihasta:
Raisan ja Janin Kupla
Raisan ja Janin Kupla
Pari viikkoa sitten perheeseemme tuli uusi jäsen, vihreä VW 1300 -73.
Kävimme Nelkulla hakemassa sen Porista lauantaina. Kello oli jo melkein 23, kun olimme takaisin kotona.
Tässä ensimmäinen kuva kotipihasta:
Kävimme Nelkulla hakemassa sen Porista lauantaina. Kello oli jo melkein 23, kun olimme takaisin kotona.
Tässä ensimmäinen kuva kotipihasta:
Re: Raisan ja Janin Kupla
onnea vielä uudesta hankinnasta!!
Re: Raisan ja Janin Kupla
Kiitos. 
Kilometrejä on parin viikon aikana tullut mittariin jo toista tuhatta eikä ainakaan tähän mennessä ole ollut ongelmia.
Kilometrejä on parin viikon aikana tullut mittariin jo toista tuhatta eikä ainakaan tähän mennessä ole ollut ongelmia.
Re: Raisan ja Janin Kupla
eli enemmän ku mulla tuli viime kesänä yhteensä ilmajäähyillä 
Re: Raisan ja Janin Kupla
Vähän Kuplan taustatietoja:
Ostimme auton suoraan sen alkuperäiseltä omistajalta, joka oli ostanut sen kesäkuussa 1973 autoliikkeestä. Autossa ei ole tupakoitu, eikä sillä ole kuljetettu eläimiä eikä kuljettajan lisäksi ole taidettu kyyditellä muita ihmisiäkään. Matkustajan istuinkin oli ollut vuosikymmenet varastossa, koska siten ostoskassit oli ollut helpompi saada mahtumaan kuljettajan istuimen viereen lattialle.
Aikoinaan, kun naisomistaja oli ollut vielä työelämässä, oli autolla taitettu päivittäin n. 4 km työmatkat, mutta myöhemmin käytännössä vain parin kilometrin kauppareissut. Pisin reissu, jonka hän on ikinä tehnyt Kuplallaan, oli ollut noin 50 km suuntaansa.
Hän oli pitänyt Kuplasta hyvää huolta, sillä se on ollut hänen ainoa autonsa ja jatkuvassa käytössä. Tosin parinkymmenen viimeisimmän vuoden aikana autolla ei ole ajettu paljoa kesäisin, koska tuolloin kauppareissut on tehty pääasiassa polkupyörällä. Nyt, ollessaan 78-vuotias, nainen oli päättänyt lopettaa autoilun ja siirtyä kokonaan polkupyöräilijäksi tai kävelijäksi.
Auton mittarilukema oli kaupantekohetkellä hieman vajaa 48000 km. Tosin mittari oli pyörähtänyt kerran ympäri. Auto on täysin alkuperäinen. Ensimmäisen omistajan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että myös moottori, kytkinlevy, tuulilasi ja jopa jarrukengät sekä kesärenkaat ovat alkuperäiset. Ja kaikesta päätellen näin onkin. Aion vielä selvittää lisätietoja auton 'hovihuoltajana' toimineelta VW-harrastajalta, sillä eihän tuohon ikään ehtinyt (nais)omistaja välttämättä muista kaikkia yksityiskohtia.
Joka tapauksessa hän oli sitä mieltä, ettei autossa ole ollut koskaan mitään oikeaa vikaa. Huollot hän on teettänyt aina keväällä ja syksyllä. Tuolloin on tehty perushuolto ja mm. aina on vaihdettu öljyt, vaikkei mittariin olekaan tullut montaa kilometriä edellisestä öljynvaihdosta. Auton pohja on öljytty joka toinen vuosi käyttäen uutta öljyä. Pohja näyttääkin hyväkuntoiselta, tosin siinä on vuosikymmenten kerros öljyä ja muuta siihen kertynyttä moskaa, joten varsinaista pohjaa ei näe ilman kymmenien kilojen painoisen 'massakerroksen' poistamista.
Auto ei kuulemma ollut ikinä jättänyt häntä tielle eikä hänkään joutunut jättämään autoa tielle. Viime vuonna oli kuitenkin tullut ensimmäisen kerran huolia Kuplan kanssa. Nimittäin yksi auton talvirenkaista oli mennyt puhki! Koska tämä oli ensimmäinen kerta, ei hän ollut tiennyt miten pitää toimia. Hän oli päätynyt siis ajamaan kotiin ja kaiketi rengasliikkeeseenkin tyhjällä renkaalla. Tuolloin oli todettu renkaan menneen pilalle. Vain puhjennut rengas uusittiin muiden kulutuspintojen ollessa vielä uutta vastaavia.
Toinen ongelma oli talvella hyytynyt akku. Autossa on nyt sen kolmas akku, eli keskimäärin akut ovat kestäneet n. 13 vuotta. Mielestäni aika hyvin autolle, jolla ajetaan vain muutaman kilometrin ajoja.
Kolmas harmi oli tullut katsastuksessa. Vararenkaan kotelon pohjassa oli ollut ruostevaurio, josta oli kirjattu korjauskehotus. Reikä oli korjattu hitsaamalla, mutta mielestäni korjaus on niin rujo, että teetän korjauksen uudelleen.
Nyt olemme Raisan kanssa ajelleet Kuplalla kuukauden, eikä ongelmia ole ollut. Auto ei savuta ja moottori käy erittäin tasaisesti. Pätkäajo, jota autolla on aiemmin ajettu, oli karstoittanut venttiilit ja olen säätänyt venttiilivälykset kohdalleen. Käyntiäänikin pehmeni selvästi. Samalla uusin venttiilikoppien tiivisteet, jonka ansiosta pieni öljyntihkutuskin lakkasi. Ruostuneet pakoputket vaihdoin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Vaikka mielestäni painoin molemmat putket pohjaan saakka, näyttää toinen niistä olevan melkein 2 cm toista ulompana. Outoa.
Vaihdoin viime viikolla Kuplaan kesärenkaat. Nyt alla ovat ilmeisesti alkuperäiset, vuodelta 1972 peräisin olevat 155 R15 -renkaat. Pintaa on tarpeeksi ja ajo-ominaisuudet ovat hyvät.
Pääsiäisen aika on mennyt pääasiassa naapurin Tonin Kuplaa rempatessa. Tosin eilen vaihdoin omaan Kuplaamme moottoriöljyt ja rasvasin etuakseliston. Sumutin myös hieman öljyä varapyöräkotelon ulkopinnalle.
Tänään kävimme Raisan kanssa Espoon Olarissa swapissa. Menomatkalla Kuplan mittariin pyörähti 50000 km eli olemme ajaneet sillä kuukaudessa kolmatta tuhatta kilometriä. Reissun jälkeen oli kotipihassa auringonpaisteessa mukava tehdä pientä huoltoa. Vaihdoimme laturinhihnan, bensaletkun, alipaineletkuja ja ilmansuodattimen.
Jos motivaatiota ja kaunista keliä riittää, niin huomenna uusimme imusarjan keskiosan ja 'pässinsarvien' väliset vuotavat kumitiivisteet sekä teemme kaasutinhuollon.
Ostimme auton suoraan sen alkuperäiseltä omistajalta, joka oli ostanut sen kesäkuussa 1973 autoliikkeestä. Autossa ei ole tupakoitu, eikä sillä ole kuljetettu eläimiä eikä kuljettajan lisäksi ole taidettu kyyditellä muita ihmisiäkään. Matkustajan istuinkin oli ollut vuosikymmenet varastossa, koska siten ostoskassit oli ollut helpompi saada mahtumaan kuljettajan istuimen viereen lattialle.
Aikoinaan, kun naisomistaja oli ollut vielä työelämässä, oli autolla taitettu päivittäin n. 4 km työmatkat, mutta myöhemmin käytännössä vain parin kilometrin kauppareissut. Pisin reissu, jonka hän on ikinä tehnyt Kuplallaan, oli ollut noin 50 km suuntaansa.
Hän oli pitänyt Kuplasta hyvää huolta, sillä se on ollut hänen ainoa autonsa ja jatkuvassa käytössä. Tosin parinkymmenen viimeisimmän vuoden aikana autolla ei ole ajettu paljoa kesäisin, koska tuolloin kauppareissut on tehty pääasiassa polkupyörällä. Nyt, ollessaan 78-vuotias, nainen oli päättänyt lopettaa autoilun ja siirtyä kokonaan polkupyöräilijäksi tai kävelijäksi.Auton mittarilukema oli kaupantekohetkellä hieman vajaa 48000 km. Tosin mittari oli pyörähtänyt kerran ympäri. Auto on täysin alkuperäinen. Ensimmäisen omistajan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että myös moottori, kytkinlevy, tuulilasi ja jopa jarrukengät sekä kesärenkaat ovat alkuperäiset.
Ja kaikesta päätellen näin onkin. Aion vielä selvittää lisätietoja auton 'hovihuoltajana' toimineelta VW-harrastajalta, sillä eihän tuohon ikään ehtinyt (nais)omistaja välttämättä muista kaikkia yksityiskohtia.Joka tapauksessa hän oli sitä mieltä, ettei autossa ole ollut koskaan mitään oikeaa vikaa. Huollot hän on teettänyt aina keväällä ja syksyllä. Tuolloin on tehty perushuolto ja mm. aina on vaihdettu öljyt, vaikkei mittariin olekaan tullut montaa kilometriä edellisestä öljynvaihdosta. Auton pohja on öljytty joka toinen vuosi käyttäen uutta öljyä. Pohja näyttääkin hyväkuntoiselta, tosin siinä on vuosikymmenten kerros öljyä ja muuta siihen kertynyttä moskaa, joten varsinaista pohjaa ei näe ilman kymmenien kilojen painoisen 'massakerroksen' poistamista.
Auto ei kuulemma ollut ikinä jättänyt häntä tielle eikä hänkään joutunut jättämään autoa tielle. Viime vuonna oli kuitenkin tullut ensimmäisen kerran huolia Kuplan kanssa. Nimittäin yksi auton talvirenkaista oli mennyt puhki! Koska tämä oli ensimmäinen kerta, ei hän ollut tiennyt miten pitää toimia. Hän oli päätynyt siis ajamaan kotiin ja kaiketi rengasliikkeeseenkin tyhjällä renkaalla. Tuolloin oli todettu renkaan menneen pilalle. Vain puhjennut rengas uusittiin muiden kulutuspintojen ollessa vielä uutta vastaavia.
Toinen ongelma oli talvella hyytynyt akku. Autossa on nyt sen kolmas akku, eli keskimäärin akut ovat kestäneet n. 13 vuotta. Mielestäni aika hyvin autolle, jolla ajetaan vain muutaman kilometrin ajoja.
Kolmas harmi oli tullut katsastuksessa. Vararenkaan kotelon pohjassa oli ollut ruostevaurio, josta oli kirjattu korjauskehotus. Reikä oli korjattu hitsaamalla, mutta mielestäni korjaus on niin rujo, että teetän korjauksen uudelleen.
Nyt olemme Raisan kanssa ajelleet Kuplalla kuukauden, eikä ongelmia ole ollut. Auto ei savuta ja moottori käy erittäin tasaisesti. Pätkäajo, jota autolla on aiemmin ajettu, oli karstoittanut venttiilit ja olen säätänyt venttiilivälykset kohdalleen. Käyntiäänikin pehmeni selvästi. Samalla uusin venttiilikoppien tiivisteet, jonka ansiosta pieni öljyntihkutuskin lakkasi. Ruostuneet pakoputket vaihdoin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Vaikka mielestäni painoin molemmat putket pohjaan saakka, näyttää toinen niistä olevan melkein 2 cm toista ulompana. Outoa.
Vaihdoin viime viikolla Kuplaan kesärenkaat. Nyt alla ovat ilmeisesti alkuperäiset, vuodelta 1972 peräisin olevat 155 R15 -renkaat. Pintaa on tarpeeksi ja ajo-ominaisuudet ovat hyvät.
Pääsiäisen aika on mennyt pääasiassa naapurin Tonin Kuplaa rempatessa. Tosin eilen vaihdoin omaan Kuplaamme moottoriöljyt ja rasvasin etuakseliston. Sumutin myös hieman öljyä varapyöräkotelon ulkopinnalle.
Tänään kävimme Raisan kanssa Espoon Olarissa swapissa. Menomatkalla Kuplan mittariin pyörähti 50000 km eli olemme ajaneet sillä kuukaudessa kolmatta tuhatta kilometriä. Reissun jälkeen oli kotipihassa auringonpaisteessa mukava tehdä pientä huoltoa. Vaihdoimme laturinhihnan, bensaletkun, alipaineletkuja ja ilmansuodattimen.
Jos motivaatiota ja kaunista keliä riittää, niin huomenna uusimme imusarjan keskiosan ja 'pässinsarvien' väliset vuotavat kumitiivisteet sekä teemme kaasutinhuollon.
Re: Raisan ja Janin Kupla
piti olla vielä lämpimämpi päivä ku tänää
Re: Raisan ja Janin Kupla
Koko päivä menikin ulkona auringonpaisteessa, mutta ei vain paistattelemassa. Pässinsarvien ja imusarjan keskiosan välisten tiivisteiden vaihtaminen olikin melkoinen operaatio. Paljon isompi projekti kuin luulin.
Kolmospytyn (kuskinpuolella, kauempana auton perästä) kohdalla oleva mutteri oli helppo avata, mutta nelospytyn kohdalla olevan pässinsarven mutterin avaaminen oli vaikeaa.
Mulla on useita erilaisia kiintoavaimia, mukaan lukien mutkallisia ja jarruputkitöihin tarkoitettuja nivellettyjä 'avolenkkejä', räikkälenkkejä sekä muutama hylsysarja erilaisine nivelineen ja jatkoineen. Mistään ei kuitenkaan löytynyt riittävän matalaa, mutta tarpeeksi korkeaa ja ohutseinämäistä työkalua, jolla olisi saanut myös vääntövoimaa mutterin avaamiseen. Suunnittelin jo toteuttavani varasuunnitelman, eli ottavani koko koneen irti. Tuolloin mutteria pääsee kääntämään paljon helpommasta suunnasta ja tilaa olisi riittävästi. Jälkikäteen arvioiden koneen irroittaminen ja kiinnittäminen olisi ollutkin helpompi tapa.
Lopulta myös naapurin Pekka ja Toni tulivat ihmettelemään tusaamistani. Tonilta sain lainaksi hyvän työkalusarjan, josta löytyi tähän tehtävään riittävän pieniä työkaluja. Myös Pekka löysi aarteidensa joukosta sopivia välineitä ja lopulta Pekka saikin pässinsarven mutterin irti. Mutta eihän se irronnut, koska imusarjan keskiosa menee limittäin pässinsarven sisään niin pitkältä matkalta, ettei sitä saa taivutettua pois paikaltaan. Alkoi näyttää siltä, että laturi jalkoineen sekä esilämmitysputket pitää irroittaa, että keskiosan saisi liikkumaan riittävästi.
Päädyimme kuitenkin kokeilemaan ensin helpompaa konstia. Purimme moottorin takapellin pois, jotta saimme irroitettua esilämmitysputket. Tässä autossa onkin molemmilla puolilla kahdet esilämmitysputket, joka oli mulle ihan uusi asia. Kaikissa aiemmissa moottoreissani on ollut vain yhdet esilämmitysputket. Tämä olikin sellainen konsti, jolla keskiosaan sai riittävästi liikettä ja kuskinpuoleiset pässinsarvet saatiin irti. Eipä ole ihme, että koneen käydessä kuului selvä vuotoääni, sillä kumitiiviste oli melkein kauttaaltaan haljennut.
Sitten törmäsimmekin seuraavaan ongelmaan. Matkustajan puoleiset pässinsarvet eivät mahdu nousemaan pois paikaltaan, koska puhallinkopassa on sen kohdalla paikka paperiputkelle. Kokeilimme puhallinkopan pellin mukautumiskykyä ja sehän on riittävä. Taivutimme putkilähtöä aika reilustikin kasaan ja siten saimme pässinsarvet irtoamaan. Myös tämä tiiviste oli nähnyt parhaat päivänsä ja oli reikäinen kuin seula.
Nyt, kun työskentelytilaa oli mukavasti, päätin uusia myös sytytystulpat sekä -johtosarjan. Ja kun ne tuli uusittua, päätin samalla vaihtaa myös uuden sytytyspuolan. Kaikki osat korvattiin identtisillä Bosch-tuotteilla. Virranjakaja vain tarkastettiin ja huollettiin. Kärjet näyttivät melko uusilta, joten niitä ei vaihdettu. Samalla huomattiin, että pyörijässä on kierroksenrajoitin. En ollut huomannut sen olemassaoloa ajossa. Siinä oli hieman ruostetta, joka hiottiin pois ja siihen suihkutettiin kosteudensyrjäyttävää/voitelevaa yleisspraytä.
Kansien ja imusarjojen väleihin uusittiin vielä peltitiivisteet ja sitten irroitetut osat kasattiin takaisin paikoilleen. Kasaaminen tapahtuikin paljon purkamista helpommin. Raisa oli pessyt irrallaan olleet moottoripellit bensalla ja maalannut ne mustalla maalilla. Pääsimme siis kiinnittämään aiempaa siistimmät pellit paikalleen.
Päivän saldoksi voidaan laskea tässä kertomani lisäksi palanut selkä ja hartiat, sillä työstin autoa koko päivän ilman paitaa. Kaasutinhuolto jäi vielä tekemättä enkä jaksanut vaihtaa vaihteistoöljyjäkään. Koeajolla (joka tietysti tehtiin suljetulla pellolla) kokeilin kierroksenrajoittimen toimintaa. Kakkosvaihteella rajoitin puuttuu menoon n. 70 km/h ja kolmosella n. 115 km/h todellisessa nopeudessa, nelosvaihteella ei kovasta vastatuulesta johtuen ollenkaan. Mutta pääasia on, että rajoitin toimii.
Korjausten jälkeen kaasuun reagointi parantui ja aiemmin kiihdyttäessä ilmennyt pieni hyytyminen hävisi.
Ratkaisin myös pakoputken huilujen arvoituksen. Jostain syystä toinen huiluista ei kuitenkaan ollut mennyt pohjaan saakka, joten sain pyöriteltyä ja painettua sen yhtä syvälle toisen kanssa.
Kolmospytyn (kuskinpuolella, kauempana auton perästä) kohdalla oleva mutteri oli helppo avata, mutta nelospytyn kohdalla olevan pässinsarven mutterin avaaminen oli vaikeaa.
Mulla on useita erilaisia kiintoavaimia, mukaan lukien mutkallisia ja jarruputkitöihin tarkoitettuja nivellettyjä 'avolenkkejä', räikkälenkkejä sekä muutama hylsysarja erilaisine nivelineen ja jatkoineen. Mistään ei kuitenkaan löytynyt riittävän matalaa, mutta tarpeeksi korkeaa ja ohutseinämäistä työkalua, jolla olisi saanut myös vääntövoimaa mutterin avaamiseen. Suunnittelin jo toteuttavani varasuunnitelman, eli ottavani koko koneen irti. Tuolloin mutteria pääsee kääntämään paljon helpommasta suunnasta ja tilaa olisi riittävästi. Jälkikäteen arvioiden koneen irroittaminen ja kiinnittäminen olisi ollutkin helpompi tapa.
Lopulta myös naapurin Pekka ja Toni tulivat ihmettelemään tusaamistani. Tonilta sain lainaksi hyvän työkalusarjan, josta löytyi tähän tehtävään riittävän pieniä työkaluja. Myös Pekka löysi aarteidensa joukosta sopivia välineitä ja lopulta Pekka saikin pässinsarven mutterin irti. Mutta eihän se irronnut, koska imusarjan keskiosa menee limittäin pässinsarven sisään niin pitkältä matkalta, ettei sitä saa taivutettua pois paikaltaan. Alkoi näyttää siltä, että laturi jalkoineen sekä esilämmitysputket pitää irroittaa, että keskiosan saisi liikkumaan riittävästi.
Päädyimme kuitenkin kokeilemaan ensin helpompaa konstia. Purimme moottorin takapellin pois, jotta saimme irroitettua esilämmitysputket. Tässä autossa onkin molemmilla puolilla kahdet esilämmitysputket, joka oli mulle ihan uusi asia. Kaikissa aiemmissa moottoreissani on ollut vain yhdet esilämmitysputket. Tämä olikin sellainen konsti, jolla keskiosaan sai riittävästi liikettä ja kuskinpuoleiset pässinsarvet saatiin irti. Eipä ole ihme, että koneen käydessä kuului selvä vuotoääni, sillä kumitiiviste oli melkein kauttaaltaan haljennut.
Sitten törmäsimmekin seuraavaan ongelmaan. Matkustajan puoleiset pässinsarvet eivät mahdu nousemaan pois paikaltaan, koska puhallinkopassa on sen kohdalla paikka paperiputkelle. Kokeilimme puhallinkopan pellin mukautumiskykyä ja sehän on riittävä. Taivutimme putkilähtöä aika reilustikin kasaan ja siten saimme pässinsarvet irtoamaan. Myös tämä tiiviste oli nähnyt parhaat päivänsä ja oli reikäinen kuin seula.
Nyt, kun työskentelytilaa oli mukavasti, päätin uusia myös sytytystulpat sekä -johtosarjan. Ja kun ne tuli uusittua, päätin samalla vaihtaa myös uuden sytytyspuolan. Kaikki osat korvattiin identtisillä Bosch-tuotteilla. Virranjakaja vain tarkastettiin ja huollettiin. Kärjet näyttivät melko uusilta, joten niitä ei vaihdettu. Samalla huomattiin, että pyörijässä on kierroksenrajoitin. En ollut huomannut sen olemassaoloa ajossa. Siinä oli hieman ruostetta, joka hiottiin pois ja siihen suihkutettiin kosteudensyrjäyttävää/voitelevaa yleisspraytä.
Kansien ja imusarjojen väleihin uusittiin vielä peltitiivisteet ja sitten irroitetut osat kasattiin takaisin paikoilleen. Kasaaminen tapahtuikin paljon purkamista helpommin. Raisa oli pessyt irrallaan olleet moottoripellit bensalla ja maalannut ne mustalla maalilla. Pääsimme siis kiinnittämään aiempaa siistimmät pellit paikalleen.
Päivän saldoksi voidaan laskea tässä kertomani lisäksi palanut selkä ja hartiat, sillä työstin autoa koko päivän ilman paitaa. Kaasutinhuolto jäi vielä tekemättä enkä jaksanut vaihtaa vaihteistoöljyjäkään. Koeajolla (joka tietysti tehtiin suljetulla pellolla) kokeilin kierroksenrajoittimen toimintaa. Kakkosvaihteella rajoitin puuttuu menoon n. 70 km/h ja kolmosella n. 115 km/h todellisessa nopeudessa, nelosvaihteella ei kovasta vastatuulesta johtuen ollenkaan. Mutta pääasia on, että rajoitin toimii.
Korjausten jälkeen kaasuun reagointi parantui ja aiemmin kiihdyttäessä ilmennyt pieni hyytyminen hävisi.
Ratkaisin myös pakoputken huilujen arvoituksen. Jostain syystä toinen huiluista ei kuitenkaan ollut mennyt pohjaan saakka, joten sain pyöriteltyä ja painettua sen yhtä syvälle toisen kanssa.
Re: Raisan ja Janin Kupla
Kohta 8000 km ajettu.... 
Re: Raisan ja Janin Kupla
huh huh sul tulee kilsoi
Re: Raisan ja Janin Kupla
Kävimme 4 viikkoa sitten Kuplalla Lieksassa yo-juhlissa ja synttäreillä. Koska matkanteko Kuplalla on hauskaa, kävimme sillä taas 2 viikkoa sitten Kolilla erämessuilla ja Lieksassa rippijuhlissa.
Kupla on osoittautunut varmatoimiseksi, vaikka kone on edelleen alkuperäinen ja sillä on ajettu pian 155000 km. Matkanopeutena olemme pitäneet samaa, mitä muillakin autoilla, tosin moottoritiellä todellinen nopeutemme on rajoittunut n. 125 km/h-nopeuteen (mittarin mukaan 135 km/h). Emme siis ole tientukkona, toisin kuin monet paljon uudemmat Opelit....
Varsinaisia remontteja ei ole tarvinut tehdä. Venttiilit olen säätänyt muutaman kerran. Viimeksi pari viikkoa sitten, mutta tuolloin en vaihtanut venttiilikoppien tiivisteitä. Moottoriöljytkin olen vaihtanut pariin kertaan. Vaihteistoöljyjä en ole vaihtanut vieläkään, koska työkalu on kadoksissa.
Viime viikolla matkustajanpuoleisen ajovalon (R2-hehkulankapolttimo) lähivalo kärähti. Vaihdoin polttimon eilisaamuna. Iltapäivällä huomasin, ettei parkkivalo toimi enää. Joten tällä viikolla pääsen avaamaan saman lyhdyn uudelleen.
Eilen asiakkaan pihassa huomasin kuskin puolelta jostain tihkuvan öljyä. Epäilin sen tulevan venakopan tiivisteen välistä, joten tänään työpaikan pihassa työharjoittelijamme ihmetellessä vaihdoin kopantiivisteen ja sen jälkeen öljyvuoto taisi tyrehtyä.
Kupla on osoittautunut varmatoimiseksi, vaikka kone on edelleen alkuperäinen ja sillä on ajettu pian 155000 km. Matkanopeutena olemme pitäneet samaa, mitä muillakin autoilla, tosin moottoritiellä todellinen nopeutemme on rajoittunut n. 125 km/h-nopeuteen (mittarin mukaan 135 km/h). Emme siis ole tientukkona, toisin kuin monet paljon uudemmat Opelit....
Varsinaisia remontteja ei ole tarvinut tehdä. Venttiilit olen säätänyt muutaman kerran. Viimeksi pari viikkoa sitten, mutta tuolloin en vaihtanut venttiilikoppien tiivisteitä. Moottoriöljytkin olen vaihtanut pariin kertaan. Vaihteistoöljyjä en ole vaihtanut vieläkään, koska työkalu on kadoksissa.
Viime viikolla matkustajanpuoleisen ajovalon (R2-hehkulankapolttimo) lähivalo kärähti. Vaihdoin polttimon eilisaamuna. Iltapäivällä huomasin, ettei parkkivalo toimi enää. Joten tällä viikolla pääsen avaamaan saman lyhdyn uudelleen.
Eilen asiakkaan pihassa huomasin kuskin puolelta jostain tihkuvan öljyä. Epäilin sen tulevan venakopan tiivisteen välistä, joten tänään työpaikan pihassa työharjoittelijamme ihmetellessä vaihdoin kopantiivisteen ja sen jälkeen öljyvuoto taisi tyrehtyä.
Re: Raisan ja Janin Kupla
Öljyvuotoa ei ole enää ollut ja muutenkin vaikuttaa vahvasti, että Kuplalla lähdetään tänään SatamaKruisingiin.
Re: Raisan ja Janin Kupla
SatamaKruisingin jälkeen toimiston pihassa asfalttiin jäi pieni öljyläiskä, mutta vaihtelun vuoksi oikealle puolelle, joten huomenna pääsen tutkimaan syytä siihen.
Re: Raisan ja Janin Kupla
Tänään vaihdoin oikeanpuoleisen venttiilikopan tiivisteen sekä vaihteistoöljyt. Öljyt olivat vaihdon tarpeessa ja pohjapropun magneetissa oli vähän metallilastujakin. Rasvasin myös etuakseliston.
Kävin Lahdessa Kivistönmäen Nesteellä tee-se-itse-hallissa painepesurilla. Ruiskutin juuri ennen pesua Korrekin Tehopesua, joka olikin tosi tehokasta. Auton kuivuttua maalipinnasta tuli monin paikoin haalea. Kävin palauttamassa Nelkun väärän iskarin suojakumin Motonettiin ja samalla ostin värivahan. Loppuillan vahasin vihreää Kuplaa ja yritin saada tuhot häivytettyä...
Kävin Lahdessa Kivistönmäen Nesteellä tee-se-itse-hallissa painepesurilla. Ruiskutin juuri ennen pesua Korrekin Tehopesua, joka olikin tosi tehokasta. Auton kuivuttua maalipinnasta tuli monin paikoin haalea. Kävin palauttamassa Nelkun väärän iskarin suojakumin Motonettiin ja samalla ostin värivahan. Loppuillan vahasin vihreää Kuplaa ja yritin saada tuhot häivytettyä...
Re: Raisan ja Janin Kupla
auttoko vahaus yhtää?
Re: Raisan ja Janin Kupla
Vähän. Pitäisi varmaan myllyttää kunnolla.