
Osa letkasta parkissa Kuortin ABC:n pihassa.
Myös 411 jaksoi kotiin saakka omin voimin. Koko paluumatkan ajan oli kuitenkin pientä nykimistä ja vanhan Heinolantien nyppylöissä tuntui tehot loppuvan kesken. Auto kävi mielestäni vain kolmella pytyllä ja kuulosti kuin bensaa ei tulisi riittävästi. Arvelin bensansuodattimen täyttyneen roskalla, koska tankissahan oli tukos pitkän seisonnan jäljiltä. Kotiin päästyämme aloinkin heti ropaamaan autoa ja myöhään meni taas sen kanssa.

Vaihdoin ensimmäiseksi bensansuodattimen. Vanha ei ollut likainen. Uusi suodatin oli halki ja siitä tuli komea, ohut bensasuihku. Onneksi mulla oli vielä pari uutta suodatinta, joten vaihdoin suodattimen toistamiseen. Samalla ryöminnällä rasvailin myös lämmönvaihtimien vaijereita, sillä kuskin puolelle tuli kuumaa ilmaa koko reissun ajan.
Seuraavaksi jatkoimme naapurin Pekan kanssa polttoaineongelman tutkimista moottoritilasta käsin. Irroitimme ilmanputsarin siivekkeet, jonka jälkeen kaasuvipua kääntäessä ääni paljasti, ettei matkustajanpuoleinen kaasarin kiihdytyspumppu ruiskaise bensaa. Irroitin lähellä menevän paperisen ilmaputken, kaasuvivuston kiinnityksen, sähköryypyn johdon ja vivun sekä kaasarin kannen. Kohokammion pohjassa on tyhjennysproppu, joka myös irroitettiin. Kammion pohjalla ei ollut paljoakaan likaa, mutta bensakanavissa tai suuttimissa pienikin lika voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Mulla ei ole (vielä) kotona paineilmakompressoria, joten käytimme kylmäspray-suihketta paineilmana ja sähköosien puhdistukseen tarkoitettua tarkkuuspuhdistussprayta pesuaineena.
Pienen peilin avulla irroitimme kiihdytyspumpun kalvon kaasarin kyljestä. Kalvo on ehjä, mutta melko venynyt. Koska mulla ei ollut kaasariin mitään varaosia, keskityimme kanavien rassaamiseen. Kiihdytyspumpulle menevä kanava olikin aivan tukossa. Puolisen tuntia piti rassata ohuilla rautalangoilla, puhdistusspraylla ja kylmäsprayllä ennen kanavan aukeamista. Kasasimme kaasarin takaisin ja nyt pumpulta tuli ruiskaisu.
Tämän jälkeen aloimme tutkia sähköpuolta. Otin ensimmäiseksi sytytystulpat irti. Kaikki näyttivät toimivilta ja hyväkuntoisilta, kuten 400 km ajettujen tulppien pitää näyttääkin. Kuskinpuoleiset tulpat olivat ehkä hieman matkustajanpuoleisia tummemmat, mutta silti vaikuttivat hyviltä. Seuraavaksi aloimme tutkimaan virranjakajaa ja katkojankärkiä. Pekka huomasi kärjissä olevan piikin. Hankasin sen pois, jonka jälkeen Pekka sääti kärkivälin kohdalleen.
Sitten oli tarkoitus katsoa strobolla sytytys kohdalleen. Mutta eipä onnistunut: Auto ei lähtenyt enää käyntiin. Pyörittää, mutta ei käynnisty. Tulpille ei tule kipinää. Kärjille tulee sähköä ja räpsähtää, kun ruuvimeisselillä sörkkii kärkiä. Jakajankannen ollessa auki startilla pyörittäen ei kuitenkaan tule kipinää. Eli sama vika, kuin alunperin. Tuolloin auttoi kärkien uusiminen, mutta nyt mulla ei ollut uusia kärkiä lähistöllä, joten lopettelimme hommat pimeän jo tultua...
Tekstiä täsmennetty ja kuvia lisätty 22.8.2010