Vartti sitten sain jälleen parkkeerata Kuplan kotipihaan, sillä se palasi vihdoinkin koneen huollosta.
Välillä vaikutti siltä, että moottorin öljyvuoto olisikin ollut kampikammion puolikkaiden liitoskohdassa. Lopulta vika oli kuitenkin kampiakselin stefassa.
Jonkun verran ilmeni uusia sähköongelmia, mutta eiköhän näistä selvitä. Kun kone (ja tietysti kaikki johdot) oli ollut irti, niin takaisin kasatessa oli korjaajalla käynyt joku käpy laturilta akulle lähtevän paksun plus-johdon kanssa: Hänen tekemänsä koeajon aikana johto irtosi ja osui maadoitettuihin osiin sillä seurauksella, että sähköjohdot sulivat moottoritilasta mittaristolle saakka ja auto meinasi palaa. Onneksi akunkengät olivat löysällä ja takapenkki heftissä, niin virrat sai nopeasti pois. Kauhea savu ja haju siitä syntyi ja johdoista tuli melkoisia koppuroita.
Lisäksi sytytyksessä on kiusallinen häiriö, sillä kone käy välillä vain kolmella pytyllä tai sitten se hukkaa kipinän kokonaan. Tämä ilmenee outona äänenä ja nykäisyinä.
Tekstiä täsmennetty 11.6.2010
Janin Kupla
Tänään sain vihdoinkin latauksen toimimaan. Jippii! 
Lisäksi purin etukontista melkoisen läjän turhia johtoja ja releitä. Vedin moottoritilaa kohden uusia johtonippuja, mutta toistaiseksi olen päässyt vasta takapenkin kohdalle. Täytyy tutkia mitä kautta on järkevintä mennä moottoritilaan. Olen käyttänyt melko paksua kaapelia, jonka sisällä on 7 johdinta, joten ihan pienestä reiästä ei mahdu.
Lisäksi purin etukontista melkoisen läjän turhia johtoja ja releitä. Vedin moottoritilaa kohden uusia johtonippuja, mutta toistaiseksi olen päässyt vasta takapenkin kohdalle. Täytyy tutkia mitä kautta on järkevintä mennä moottoritilaan. Olen käyttänyt melko paksua kaapelia, jonka sisällä on 7 johdinta, joten ihan pienestä reiästä ei mahdu.
Niin, voihan sitä tulipeltiä puhkoa jos ei löydy muuta hyvää reittiä piuhoille.fvwalahti kirjoitti:no tekee ite reiän ei kai se niin justiinsa oo jos ei näy.
Näinhän sitä on suunniteltu. Mun tsägällä tänään ilmenee kuitenkin jotain uutta ongelmaa, joka kumoaa suunnitelmat.fvwalahti kirjoitti:Joko lähet tänään kuplalla Vesivehmaalle??
kyllä siellä takapenkin alla on reikiä/reikä. jota voi avartaa niin ei tarvitse uusia tehdän esim akun kaapeli joka menee konehuoneeseen niin ei tarvitse äänieristeitä sen kummoisesti rikkoa.alis kirjoitti:Niin, voihan sitä tulipeltiä puhkoa jos ei löydy muuta hyvää reittiä piuhoille.fvwalahti kirjoitti:no tekee ite reiän ei kai se niin justiinsa oo jos ei näy.
Näinhän sitä on suunniteltu. Mun tsägällä tänään ilmenee kuitenkin jotain uutta ongelmaa, joka kumoaa suunnitelmat.fvwalahti kirjoitti:Joko lähet tänään kuplalla Vesivehmaalle??
kun oli sen niminen kysellyt kuplastani.
Takaisin aiheeseen! 
Edelleen on tullut vietettyä aikaa kotikadun varressa Kuplan kanssa aika paljon ja tuhoa saatu aikaiseksi sen mukaisesti. Ehkä jotain parannustakin on tullut.
Käynnistysongelma on ehkä ratkaistu, mutta en ole päässyt käyttämään autoa lämpimäksi saakka moneen päivään, joten lopullinen varmuus puuttuu vielä. Hommasin tuliterän 1,1 kW tehoisen startin alkuperäisen 0,7 hv (n. 0,5 kW) startin tilalle. Aika pirteästi pyörähtää käymään ainakin kylmänä. Startin irroitus ja kiinnitys on tullut tehtyä nyt niin monesti, ettei suoritukseen kulu enää montaa minuuttia.
Vaihteistoöljyt sain myös vaihdettua. Aiemmin räikkään hankkimani kuusiokolohylsy oli liian pitkä, eikä mahtunut täyttöreiän ja runkoaisan väliin. Kävin asiakseni Biltemasta ostamassa öljyproppusarjan, jossa oli matalammat hylsyt. Tuotteen nimi tosiaan oli öljyproppusarja, vaikkei siinä ollut yhtään proppua.
Ostin samalla myös kunnollisen, about metrisen vääntövarren.
Motonetistä olin hankkinut 2-letkuisen mäntäpumpun, jonka avulla öljyn imeminen purkista ja ruiskauttaminen vaihteistoon oli suhteellisen vaivatonta. Varsinkin, kun työ tehtiin kolmen miehen voimin: Mä olin auton alla ja pidin letkua täyttöreiässä, naapurin Pekka piti toista letkua öljypurkissa ja hänen luonaan kyläilemässä ollut kaverinsa pumppasi.
Hommasin koko kevään ja kesän kestäneen painostuksen alaisena myös virtaavamman pakoputkiston, eli käärmeenpesän, ja siihen jatkoksi hideout-vaimentimen. Ne sain laitettua paikalleen melko helposti, tosin vaimenninta ei ole vielä tuettu etupäästänsä mihinkään, sillä Keiteleen Koneen myymän sarjan kiinnikkeet eivät osuneet lähellekään mitään järkeviä kiinnityspaikkoja.
Talvikäyttöä ajatellen tuli myös olennainen huononnus, sillä uudessa pakosarjassa ei ole lämpökoteloita. Lämmönvaihtimet sentään ovat paikoillaan, joten täytynee ilmeisesti vetää putket puhallinkotelosta suoraan vaihtimille. Yksi lämmitysvaihe vain jää välistä.
Hideout-vaimentajan ulostulo on typerästi suunniteltu ja sitä tullaan muokkaamaan kunhan keritään. Putki osoittaa lähes suoraan maahan, joten lehtipuhallinefekti on melkoinen. Hiekkapihassa paikallaan ollessaan auto puhaltaa hiekat pois halkaisijaltaan n. 20 cm olevalta alueelta. Nyt auton vieressä remontin aikana olleet työkalupakit ovat täynnä hiekkaa.
Samaa painostusta on ilmennyt myös vakiokaasarin osalta. Hommasin Metherin Åken suosituksesta Aircooledilta tuplakaasarisarjan. Siinä 34 mm keski-Solex korvataan nurkkiin tulevilla 35 mm Scat/Solex/Kadron-kaasareilla. Pakettiin kuului myös kaasuvivusto ja imusarjat.
Vakioimusarjan irroittaminen oli vaikeahko homma, eikä esilämmitysputket mahtuneet tulemaan laturinjalan välistä, vaikka jalan mutterit, laturin panta ja puhallinkoppaan tulevat laturinkiinnikkeet olivat irti. Naapuruston iloksi otin siis rälläkän avuksi ja hurautin esilämmitysputken poikki. Johan alkoi onnistumaan!
Uusissa imusarjoissa ei ole esilämmitystä ollenkaan, mutta se ei kuulemma ole ongelma. Imusarjat ovat niin lyhyet, että kannet lämmittävät riittävästi ja nurkkakaasareissa imu on pienempi, joten jäätymistä ei senkään vuoksi tapahdu.
Asentaminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Kaasarit eivät nimittäin mahtuneet paikoilleen. Matkustajan puolella puhallinkoppa oli tiellä vain kaasarin liikkuvan vivun kohdalla, mutta kuskin puolella oli ahdasta muissakin kohdissa. Asennus olisi kuulemma helpompi, jos ei olisi Doghouse-puhallinkoppaa.
Periaatteessa koppaa voisi vain koputella lommoille tarvittavista kohdista, mutta käytännössä se osoittautui mahdottomaksi. Työkaluina oli kuminuija, vasaroita, taloyhtiön kirves, suuria lyöntimeisseleitä, putkenpätkiä, pitkiä pultteja, kakkoskakkosta, halkoja yms. Vaikka takaluukku oli irti, lyöntikulma oli huono eikä lommoja tullut oikeisiin kohtiin.
Kävin lainaamassa paikalliselta autokorjaamolta korinoikaisuun tarkoitettuja hydrauliikkatyökaluja, joilla sitten saimme naapurin Pekan kanssa muotoiltua muutamassa tunnissa sopivat lommot puhallinkoppaan. Sitten kaasarit saikin laittaa paikalleen ja aloin ihmettelemään kaasuvivuston asennusta.
Motivaationi kuitenkin loppui ja naapurin Toni hoiti vivuston asennuksen. Sekään ei ollut liian helppoa, sillä matkustajan puoleinen vipu on liian pitkä, jos sen asentaa samalla tavalla kuin kuskinpuoleisen. Jos vivun kiinnittää kaasarin päästä toiselle puolelle, kiinnityspultin kanta ottaa kiinni kaasariin. Joten Toni rälläköi pultin kannan matalammaksi ja sai liikeradalle tarvittavan tilan.
Näihin työvaiheisiin osallistui melkein kaikki rivitalossamme asuvat miehet, eli Toni, Pekka, Marko ja minä. Lisäksi Mattikin oli hommassa mukana ja toimitti viikonlopun aikana työkaluja sekä bensaletkun haaroittamiseen tarvittavan T-kappaleen.
Kun kaasarit ja vivusto oli paikallaan, tajusin takimmaisten tulppien olevan lähes pääsemättömissä paikoissa. Raisa sai onneksi sytytysjohdot paikoilleen sirojen käsiensä ansiosta. Auto saatiin käyntiin ja nyt ei ollut pelkoa auton sammumisesta tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäyntikierrokset olivat nimittäin n. 4000 rpm. Marko alkoi säätämään tyhjäkäyntiseosruuvia, mutta ilmeisesti valmistusvirheen vuoksi ruuvi katkesi samantien kaasarin sisään.
No, sitten alkoi vaihteeksi purkaminen. Sain kaasarin melko helposti irti ja yritimme saada houkuteltua ruuvia syvältä kaasarin uumenista pienten meisseleiden avulla ja myös pikaliimaa kokeiltiin. Ei onnistunut.
Tänään Toni ja Matti olivat käyneet paikallisella autokorjaamolla ja metallipajalla kaasarin kanssa. Käsittääkseni ruuviin porattiin ensin vähän reikää ja sitten vastakierretapilla saatiin jämä ulos. Ihmemiehiä! Kiitos jäbät!
Aircooledista sain illalla vastauksen asiasta lähettämääni tiedusteluun ja saan takuuseen uuden kaasarin.
Tässä siis ollaan nyt menossa ja on karsea nälkä. Taidan mennä takapihalle laittamaan pallogrillin tulille, niin on naapuritaloissakin ihmettelemistä...
Edelleen on tullut vietettyä aikaa kotikadun varressa Kuplan kanssa aika paljon ja tuhoa saatu aikaiseksi sen mukaisesti. Ehkä jotain parannustakin on tullut.
Käynnistysongelma on ehkä ratkaistu, mutta en ole päässyt käyttämään autoa lämpimäksi saakka moneen päivään, joten lopullinen varmuus puuttuu vielä. Hommasin tuliterän 1,1 kW tehoisen startin alkuperäisen 0,7 hv (n. 0,5 kW) startin tilalle. Aika pirteästi pyörähtää käymään ainakin kylmänä. Startin irroitus ja kiinnitys on tullut tehtyä nyt niin monesti, ettei suoritukseen kulu enää montaa minuuttia.
Vaihteistoöljyt sain myös vaihdettua. Aiemmin räikkään hankkimani kuusiokolohylsy oli liian pitkä, eikä mahtunut täyttöreiän ja runkoaisan väliin. Kävin asiakseni Biltemasta ostamassa öljyproppusarjan, jossa oli matalammat hylsyt. Tuotteen nimi tosiaan oli öljyproppusarja, vaikkei siinä ollut yhtään proppua.
Ostin samalla myös kunnollisen, about metrisen vääntövarren.Motonetistä olin hankkinut 2-letkuisen mäntäpumpun, jonka avulla öljyn imeminen purkista ja ruiskauttaminen vaihteistoon oli suhteellisen vaivatonta. Varsinkin, kun työ tehtiin kolmen miehen voimin: Mä olin auton alla ja pidin letkua täyttöreiässä, naapurin Pekka piti toista letkua öljypurkissa ja hänen luonaan kyläilemässä ollut kaverinsa pumppasi.
Hommasin koko kevään ja kesän kestäneen painostuksen alaisena myös virtaavamman pakoputkiston, eli käärmeenpesän, ja siihen jatkoksi hideout-vaimentimen. Ne sain laitettua paikalleen melko helposti, tosin vaimenninta ei ole vielä tuettu etupäästänsä mihinkään, sillä Keiteleen Koneen myymän sarjan kiinnikkeet eivät osuneet lähellekään mitään järkeviä kiinnityspaikkoja.
Talvikäyttöä ajatellen tuli myös olennainen huononnus, sillä uudessa pakosarjassa ei ole lämpökoteloita. Lämmönvaihtimet sentään ovat paikoillaan, joten täytynee ilmeisesti vetää putket puhallinkotelosta suoraan vaihtimille. Yksi lämmitysvaihe vain jää välistä.
Hideout-vaimentajan ulostulo on typerästi suunniteltu ja sitä tullaan muokkaamaan kunhan keritään. Putki osoittaa lähes suoraan maahan, joten lehtipuhallinefekti on melkoinen. Hiekkapihassa paikallaan ollessaan auto puhaltaa hiekat pois halkaisijaltaan n. 20 cm olevalta alueelta. Nyt auton vieressä remontin aikana olleet työkalupakit ovat täynnä hiekkaa.
Samaa painostusta on ilmennyt myös vakiokaasarin osalta. Hommasin Metherin Åken suosituksesta Aircooledilta tuplakaasarisarjan. Siinä 34 mm keski-Solex korvataan nurkkiin tulevilla 35 mm Scat/Solex/Kadron-kaasareilla. Pakettiin kuului myös kaasuvivusto ja imusarjat.
Vakioimusarjan irroittaminen oli vaikeahko homma, eikä esilämmitysputket mahtuneet tulemaan laturinjalan välistä, vaikka jalan mutterit, laturin panta ja puhallinkoppaan tulevat laturinkiinnikkeet olivat irti. Naapuruston iloksi otin siis rälläkän avuksi ja hurautin esilämmitysputken poikki. Johan alkoi onnistumaan!
Uusissa imusarjoissa ei ole esilämmitystä ollenkaan, mutta se ei kuulemma ole ongelma. Imusarjat ovat niin lyhyet, että kannet lämmittävät riittävästi ja nurkkakaasareissa imu on pienempi, joten jäätymistä ei senkään vuoksi tapahdu.
Asentaminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Kaasarit eivät nimittäin mahtuneet paikoilleen. Matkustajan puolella puhallinkoppa oli tiellä vain kaasarin liikkuvan vivun kohdalla, mutta kuskin puolella oli ahdasta muissakin kohdissa. Asennus olisi kuulemma helpompi, jos ei olisi Doghouse-puhallinkoppaa.
Periaatteessa koppaa voisi vain koputella lommoille tarvittavista kohdista, mutta käytännössä se osoittautui mahdottomaksi. Työkaluina oli kuminuija, vasaroita, taloyhtiön kirves, suuria lyöntimeisseleitä, putkenpätkiä, pitkiä pultteja, kakkoskakkosta, halkoja yms. Vaikka takaluukku oli irti, lyöntikulma oli huono eikä lommoja tullut oikeisiin kohtiin.
Kävin lainaamassa paikalliselta autokorjaamolta korinoikaisuun tarkoitettuja hydrauliikkatyökaluja, joilla sitten saimme naapurin Pekan kanssa muotoiltua muutamassa tunnissa sopivat lommot puhallinkoppaan. Sitten kaasarit saikin laittaa paikalleen ja aloin ihmettelemään kaasuvivuston asennusta.
Motivaationi kuitenkin loppui ja naapurin Toni hoiti vivuston asennuksen. Sekään ei ollut liian helppoa, sillä matkustajan puoleinen vipu on liian pitkä, jos sen asentaa samalla tavalla kuin kuskinpuoleisen. Jos vivun kiinnittää kaasarin päästä toiselle puolelle, kiinnityspultin kanta ottaa kiinni kaasariin. Joten Toni rälläköi pultin kannan matalammaksi ja sai liikeradalle tarvittavan tilan.
Näihin työvaiheisiin osallistui melkein kaikki rivitalossamme asuvat miehet, eli Toni, Pekka, Marko ja minä. Lisäksi Mattikin oli hommassa mukana ja toimitti viikonlopun aikana työkaluja sekä bensaletkun haaroittamiseen tarvittavan T-kappaleen.
Kun kaasarit ja vivusto oli paikallaan, tajusin takimmaisten tulppien olevan lähes pääsemättömissä paikoissa. Raisa sai onneksi sytytysjohdot paikoilleen sirojen käsiensä ansiosta. Auto saatiin käyntiin ja nyt ei ollut pelkoa auton sammumisesta tyhjäkäynnillä. Tyhjäkäyntikierrokset olivat nimittäin n. 4000 rpm. Marko alkoi säätämään tyhjäkäyntiseosruuvia, mutta ilmeisesti valmistusvirheen vuoksi ruuvi katkesi samantien kaasarin sisään.
No, sitten alkoi vaihteeksi purkaminen. Sain kaasarin melko helposti irti ja yritimme saada houkuteltua ruuvia syvältä kaasarin uumenista pienten meisseleiden avulla ja myös pikaliimaa kokeiltiin. Ei onnistunut.
Tänään Toni ja Matti olivat käyneet paikallisella autokorjaamolla ja metallipajalla kaasarin kanssa. Käsittääkseni ruuviin porattiin ensin vähän reikää ja sitten vastakierretapilla saatiin jämä ulos. Ihmemiehiä! Kiitos jäbät!
Aircooledista sain illalla vastauksen asiasta lähettämääni tiedusteluun ja saan takuuseen uuden kaasarin.
Tässä siis ollaan nyt menossa ja on karsea nälkä. Taidan mennä takapihalle laittamaan pallogrillin tulille, niin on naapuritaloissakin ihmettelemistä...
Nam. Tulihan taas mureat pihvit...
Eipä heti tule mieleen herkullisempaa ruoanvalmistustapaa kuin hiilillä grillaaminen. Käytän mielelläni myös muurinpohjapannua. Jos pannun laittaa pallogrillin päälle, kypsyminen loppuu hyvin pian hiilien hiipuessa hapen puutteesta.
Tämän vuoksi olen rytännyt kolme tyhjää lonkerotölkkiä grillin ritilän päälle ja asettelen muurinpohjan niiden päälle. Tällöin reunojen väliin jää kolmisen senttiä ilmarakoa ja hiilet jaksavat hehkua.
Sadekelillä ja kovilla pakkasilla laitan muurinpohjan päälle vielä pallogrillin kuvunkin, niin lämpö ei pääse karkuun ja ruoka kypsyy mukavasti.
Joo joo, tiedän tiedän. Ei tämä ole mikään ruoanlaittofoorumi. Oli vain pakko vähän jälkifiilistellä. Röyh.
Eipä heti tule mieleen herkullisempaa ruoanvalmistustapaa kuin hiilillä grillaaminen. Käytän mielelläni myös muurinpohjapannua. Jos pannun laittaa pallogrillin päälle, kypsyminen loppuu hyvin pian hiilien hiipuessa hapen puutteesta.
Tämän vuoksi olen rytännyt kolme tyhjää lonkerotölkkiä grillin ritilän päälle ja asettelen muurinpohjan niiden päälle. Tällöin reunojen väliin jää kolmisen senttiä ilmarakoa ja hiilet jaksavat hehkua.
Sadekelillä ja kovilla pakkasilla laitan muurinpohjan päälle vielä pallogrillin kuvunkin, niin lämpö ei pääse karkuun ja ruoka kypsyy mukavasti.
Joo joo, tiedän tiedän. Ei tämä ole mikään ruoanlaittofoorumi. Oli vain pakko vähän jälkifiilistellä.
Röyh.